Pian tulee neljä kuukautta täyteen siitä, kun noustiin lentokoneeseen Helsinki-Vantaan asemalla ja otettiin samalla iso, yhteinen askel tuntemattomaan. Sen fiiliksen muistaa varmasti ikuisesti, kun ei tiennyt yhtään mitä oli vastassa, ja mitä odottaa. Ei oikeestaan edes uskaltanut odottaa yhtään mitään.
Muistan ne fiilikset, kun saavuttiin Montpellierin lentokentälle, tavattiin asunnon omistajat, astuttiin ensimmäistä kertaa meiän kotiin täällä, käytiin ekaa kertaa puistossa, josta avautu näkymät koko kaupungin ylle, kuljettiin ekan kerran läpi historiallisen keskustan ja eksyttiin sen pikkukatujen vilinään, astuttiin ekan kerran Odysseumin ostoskeskuksen ostosparatiisiin, saavuttiin ekaa kertaa rannalle täydellisen aurinkoisena kesäpäivänä, maistettiin ekat kroissantit, patongit, viinilasit, macaronit, crepet ja creme bruleet, alotettiin eka koulupäivä ja lähdettiin ekaa kertaa uusien kavereitten kanssa ulos.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Muistan kaikki ihanat ravintolaillat aterioineen, piristävät lenkit puistossa, kaupungin kaikki shoppailumahdollisuudet ja erilaiset, rennot illanvietot uusien kamujen kanssa. Muistan sen fiiliksen, kun oli mahdollista lähteä Välimeren rannalle ottamaan aurinkoa vaikka joka päivä, sen, kun pysty käyttämään shortseja vielä lokakuun loppussa ja sen,kun lämpiminä kesäiltoina käytiin kävelyillä keskustassa ja puistossa.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Muistan myös ne fiilikset, kun yritettiin avata pankkitili, kannettiin pyykit pesulaan ja märkinä takasin, koska kuivuri oli rikki, yritettiin kuivata ne kotona ja siinä epäonnistumisen johdosta kannettiin ne märkinä toiseen pesulaan kuivattavaks. Muistan, että ensimmäinen asia, mitä tein, tänne päästyäni, oli asunnon perinpohjainen siivous, vaikka kyseessä onkin miltei huoneistohotellin tasoinen majoitus. Muistan sen homeen hajun ja kosteuden tunteen kotona, vaatteissa ja petivaatteissa, ja sen, kun vietettiin tuntikausia kaupassa etsien tiettyjä tuotteita vieraalla kielellä ja sen jälkeen raahattiin viikon ruokaostoksia, trameilla, busseilla ja pitkiä matkoja kävellen, koululaukut toisessa kädessä, ja kun, yritettiin tunkea niitä viikon ostoksia hiukan hotellin minibaaria isompaan jääkaappiin. Muistan ne sunnuntait, kun teki mieli lähteä salille, hoitaa asioita tai tehdä ostoksia, muttei voinut, koska mikään ei ollut auki.
Muistan ne hetket, kun viime hetkillä yritti pelastaa puoliksi tekemättä jätetyt ryhmätyöt ja jännitti viimisillä minuuteilla ehtiikö ne palauttaa ajoissa. Ja ne hetket, kun tiesi tarkalleen mitä halusi sanoa, muttei saanut sitä sanottua englanniksi tai tullu ymmärretyksi ja sen, kun joku muu selitti jotain englanniksi, eikä vaan ymmärtänyt, vaikka kuinka yritti (ranskasta puhumattakaan). Muistan sen ulkopuolisen olon monissa tilanteissa, kun ei ymmärtänyt kieltä, ei tuntenut paikkoja eikä juurikaan ihmisiäkään. Ei ollut oikeestaan mitään tuttua ja turvallista ympärillä. Muistan sen, miten aina yritti tarkotuksella olla tapaamisista myöhässä, koska tiesi muitten olevan kuitenkin, mutta yrityksistä huolimatta oli aina ensimmäisenä ja sai odotella muita hyvän tovin. Muistan myös sen, kun jäin kouluun jumiin rankkasateitten ja tulvien takia ja sen, kun koulussa on nälkä ja tietää, että ainoat vaihtoehdot mitä sieltä voi ostaa on suklaapatukka tai ranskalaiset.
 |
|
 |
|
Muistan ne fiilikset, kun ystäviä ja perhettä tuli käymään, sai puhua kasvotusten, suomen kielellä ja esitellä kaupunkia, ruokia ja paikkoja. Sai jakaa kokemuksiaan niiden kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa, niiden, joita eniten ulkomailla asuessa kaipaa, niiden, joiden veroisia ei mistään muualta löydä ja, joita ilman parhaatkaan kokemukset ei tuntuis sellasilta.
Muistan myös kaikki ihanat paikat, joissa syksyn aikana ehdittiin vierailla. Muistan ihanan lämpimät kesäpäivät Sétessä ja Avignonissa, suurkapunkitunnelman Barcelonassa ja Marseillessa, ihanien pikkukylien tunnelman ja huikeat maisemat Gordesissa ja Saint Guilhem le Desertissä, vuoristomaisemat Grenoblessa ja Genevessä, Välimerellisen elämäntyylin Nizzassa ja Monacossa ja tyylin ja elaganttiuden loiston Milanossa ja Pariisissa.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Muistan ennen kaikkea kaikki nää hetket yhteisinä. Kaikki kokemukset niin hyvässä, ku pahassa on opettanu meille paljon uutta niin toisistamme, kun ittestämmekin. Jokasesta ei niin hyvästäkin muistosta on oppinu jotain. On se sitte vahvistanu, opettanu arvostamaan, ajattelemaan positiivisesti, suhteuttamaan asioita tai ajattelemaan pidemmällä aikatähtäimellä, on se varmasti antanut jotain tulevaisuuden varalle. Voidaan ehdottomasti sanoa, että takasin täältä tullaan paitsi monta yhteistä kokemusta rikkaampina, kielitaitoisempina ja paljon uutta oppineina, niin myös entistä vahvempina!
À la prochain!
Roosa
